Virastojen ja laitosten tulosohjaus käynnistyi aikanaan lähes neljä vuosikymmentä sitten tulosbudjetoinnilla, jossa eduskunnan rooli muuttui yksityiskohtaisesta resurssiohjauksesta virastojen toimintamenojen budjetointiin ja niiden vastapainoksi asetettuihin tulostavoitteisiin. Nykyisin eduskunnan ohjaavaa roolia kuvataan budjettiohjauksena, jonka suhde tulosohjaukseen hakee muotoaan. Selvästi vallalla olevia ohjausmalleja ovat kehysohjaus ja strateginen ohjaus, jotka vahvistavat valtioneuvoston ja ministeriöiden valtaa eduskunnan budjettivallan kustannuksella.

Vuosikymmenten aikana valtionhallintoon on saatu luotua yhteinen seurantakohdemalli, jonka avulla virastojen ja laitosten henkilötyövuosia ja kustannuksia voidaan seurata toiminnoittain eri hierarkiatasoilla. Karkeimmillaan tietoa saadaan siitä, miten työaika kohdistuu ydintoiminnoille ja tukitoiminnoille. Toimintohierarkia on muodostettu siten, että virastojen ydintoiminnot on kytketty ministeriöiden toimialoihin, jotka on määritelty valtioneuvoston ohjesäännössä.

Valtioneuvoston ohjesäännössä määritellyt tehtävät tarjoavat yleisen kehikon seurata virastojen toimintaa yhtenäisellä tavalla. Hienojakoisimmasta luokittelusta päättävät virastot ja laitokset itse. Oivallisia tuloksellisuutta kuvaavia tietoja ei kuitenkaan hyödynnetä riittävästi. Laillisuustarkastuksessa Virastojen toiminnan kohdentuminen lakisääteisiin tehtäviin todettiin muun muassa, että osassa virastoista työajan kohdentumisen tietoja hyödynnetään vain toiminnassa, johon liittyy ulkopuolista rahoitusta ja osassa virastoista ei käytännössä hyödynnetä työajankohdentamistietoja lainkaan.

Jos ohjauksessa ollaan ensisijaisesti kiinnostuneista kehyksestä, strategisista tavoitteista ja hallitusohjelman toteutumisesta, jää virastojen ja laitosten lakisääteinen perustoiminta vähäiselle huomiolle. Tulosohjauksen arviointiraporttiin vuodelta 2021(siirryt toiseen palveluun) sisältyy itse asiassa aika pelottava kehityskulku. Raportin mukaan ”verkkokeskustelussa erään paljon kannatusta saaneen näkemyksen mukaan tulosohjaus tulisi nähdä pitkän tähtäimen strategisena ohjauksena ja budjettiohjauksen tehtävänä on varmistaa virastojen vuosittainen lakisääteinen toiminta. Tavoitteiden sitomista tiukasti budjettiin ei pidetä tarkoituksenmukaisena, sillä se voisi muun muassa estää strategisten, pitkäjänteisten tavoitteiden asettamista.” Jos eduskunnan ohjaus katsotaan budjettiohjaukseksi, ja se on ”könttäsummabudjetointia” ilman toimivia tulostavoitteita, jää huomattava osa määrärahoista väljän ohjausmuodon varaan.

Kehityskulkua tukee myös se, että lakisääteisen toiminnan tuloksellisuudesta ei virastoissakaan olla välttämättä kiinnostuneita. Juuri tästä lakisääteisestä toiminnasta tulisi kuitenkin olla erityisen kiinnostuneita, jotta poliittiset päätökset perustuvat tietoon eikä arvailuihin, kun määrärahoja ollaan vääjäämättä supistamassa.  

Käsittelen aihetta laajemmin oheisessa esseessä Eduskunnan budjettivalta tarkastajan näkökulmasta, jonka kirjoitin osana oikeustieteen jatko-opintojani. 

Tutustu myös Pekka Ihalaisen lisensiaatintyöhön Valikointiin perustuva verotuksen toimittaminen ja veron määrääminen(siirryt toiseen palveluun).

Eduskunnan budjettivalta tarkastajan näkökulmasta
PDF 565 kt